|
Kalalokki (Larus canus, fiskmås)
Kalalokki pesii merenrannikolla, märillä avosoilla tai järvillä. Pesimäajan ulkopuolella sen voi tavata myös satamissa, kalastuspaikoilla, pelloilla sekä
kosteikkoalueilla. Se rakentaa pesänsä usein luodolle tai pienelle vesikivelle. Pesintä tapahtuu yhdyskunnittain tai yksin. Sen somassa pesässä on kolme vihertävänruskeaa tummatäpläistä munaa, joita emo hautoo 25-27 vuorokautta.
Poikaset lähtevät tutustumaan lähiympäristöön parinviikon ikäisinä ja ne oppivat lentämään viiden viikon iässä. Pesintäaikana lintuja ei saa missään tapauksessa häiritä. Sukukypsän iän nuoret linnut saavuttavat 2-3 vuoden ikäisinä.
Suomessa on noin 65 000 kalalokkiparia.
Kuvateksti: Kalalokki viihtyy kesämökkien läheisyydessä ja odottaa innolla kalastajan perkuujätteitä.
Kalalokin nokka ja koivet ovat kellanvihreät. Sen mustien siipien kärjissä on valkoiset täplät.
Pienikokoinen kalalokki on Suomen yleisin lokkilaji. Se on noin 43 cm pitkä ja sen siipiväli on keskimäärin 114 cm pitkä. Kalalokki painaa 350-550 grammaa. Kalalokilla on alta vaalean ja
selästä siniharmaa. Nuoren yksilön selkä on aluksi ruskean värinen. Nuorella linnulla on myös vaaleanpunainen ja mustakärkinen nokka. Se ääntelee kimeästi kiljahdellen “kiaa” (kutsuääni
), kaklattaen “kaiiijaa-kaiiijaa-kaija-kaija-kaja” (nopeutuva sarja) tai naukuvasti “kliee” (varoitusäänet). Kalalokin äänivarasto on laaja.
Kalalokin voi sekoittaa ainoastaan harmaalokkiin, joka on suurempi kokoinen. Lähempi
tarkastelu antaa kuitenkin selkeän eron: harmaalokin jalat ovat vaaleanpunaiset ja sen keltaisen nokan kärjessä punainen täplä. Aikuisen kalalokin silmä on tumma, kun taas
harmaalokilla se on keltaisen värinen. Nämä lokkilajit myös ääntelevät aivan erillä tavalla. Kalalokilla on rivakammat siiveniskut ja eroja löytyy myös lintujen pyrstöistä. Pesimäaikana
kalalokki viihtyy samoilla alueilla harmaalokin ja selkälokkien kanssa.
Kuvateksti: Kalalokin siiven alapinta on vaalea ja pyrstön kärki musta.
Kalalokin kevätmuutto ajoittuu huhtikuulle. Heinä-syyskuun aikana kalalokkien muutto
suuntautuu Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Suomenrannikolla talvehtii pieni joukko kalalokkeja joka vuosi. Kalalokkia esiintyy runsaana koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta
. Kalalokille kelpaa ravinnoksi vastakynnettyjen peltojen madot, kaatopaikkojen jätteet sekä vesistöjen kalat. Sateen jälkeen sen voi nähdä myös nurmikkoalueilla matoja nokkimassa.
Kalalokki viihtyy myös kalasatamissa. Muuta kalalokin herkkua ovat kasvinosat, hyönteiset sekä pikkueläimet. Myös kalalokki itse joutuu kohtaamaan monia vaaroja elämänsä aikana.
Varikset ja suuremmat lokit syövät kalalokin pesästä munat.
Lintukurssille
Lähde mukaan Skaftung Naturen ja Birdlife Suomen järjestämälle lintukurssille. Se on nopein
tapa tutustua itse Suomen monipuoliseen lintulajistoon. Lue lisää --->
Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:
        
  
Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat:
Erkka Hindberg, Olli Orell, Ari Ahlfors, Ville Suorsa, Tapio Kaisla, Kari Korhonen, www.lintukurssit.info
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
