|
Merilokki (Larus hyperboreus, vittrut)
Merilokki on kookas ja voimakasrakenteinen lokki, joka tekee karheita ja syviä “gao” -ääniä. Merilokki tekee myös kumeaa kaklatusta. Merilokin tyypillinen
pesimäpaikka löytyy usein saaristoluodon huipulta, avoimelta kalliolta lohkareiden välistä tai kiven vierestä. Merilokki pesii vain harvoin yhdyskunnittain ja useimmiten yksinään. Merilokit herkuttelevat vuoden ympäri kaloilla. Usein
helpoin saalis saadaan kalastajien verkoista. Saaliiksi päätyvät myös haahkan poikaset, kaatopaikkojen jätteet sekä heikkokuntoiset sorsat.
Kuvateksti: Merilokki on suurin lokkimme.
Merilokki viihtyy rannikkovyöhykkeen ulkosaaristossa, mutta pesii myös suurilla soilla sekä
pohjoisen järvillä. Oma kantansa löytyy myös Inarin ja Utsjoen alueelta. Merilokki on melko vähälukuinen ja Suomen kannan on arvioitu olevan noin 3500 parin suuruinen. Merilokin
pesästä löytää usein kaksi tai kolme oliivinruskeaa ja tummatäpläistä munaa. Emot hautovat niitä neljä viikkoa, jonka jälkeen poikasia ruokitaan vielä seuraavat kuusi viikkoa.
Sukukypsän iän merilokit saavuttavat viimeistään viiden vuoden iässä. Nuoret yksilöt sekoitetaan helpoiten nuoreen harmaalokkiin. Nuori merilokki on tummanruskea,
mustanokkainen ja sen pyrstön tyvi on vaaleampi kuin nuoren harmaalokin. Merilokin pyrstön kärki on tumma. Höyhenpuvun kehittymiseen menee neljä vuotta.
Aikuisen merilokin voi sekoittaa vain selkälokkiin, mutta nuoruuspuvussa olevat yksilöt menevät useammin sekaisin. Kuitenkin tarkempi tutkiskelu ja vertailu antavat usein varman
tunnistuksen. Merilokki on selkälokkia huomattavasti kookkaampi ja sen nokka on myös jykevämpi. Merilokin on jopa 75 cm pitkä ja sen siipiväli on lähes 170 cm. Painoa suurimmilla
punnituilla yksilöillä on ollut 2,3 kiloa. Selkälokilla on merilokkia vähemmän valkoista siipiensä kärjessä. Hyvä on myös kiinnittää huomiota lokkien jalkojen väriin. Merilokin jalat
ovat väriltään harmaanpunaiset, kun taas selkälokin jalat ovat keltaiset. Selkälokin selkä on selvästi myös tummempi kuin merilokin.
Kuvateksti: Merilokin siivenisku on sen suuren koon vuoksi aika hidas ja kankea.
Merilokki on kokonsa vuoksi yleensä alueen kuningas, mutta muut lokit ahdistavat sitä
pesimäalueidensa lähellä kiivaasti. Merilokki joutuu kuitenkin altavastaajaksi, kun paikalle liitelee merikotka. Kuka sanoikaan, ettei koko ratkaise? Lintujen maailmassa sillä on
kuitenkin suuri merkitys. Merilokki muuttaa keväällä maaliskuussa ja syysmuutto ajoittuu lokakuun molemmin puolin. Ainoat muutaman kymmenen linnun yhdyskunnat on löydetty
Saaristomereltä sekä Suomenlahdelta. Merilokista on tullut erityisen arka, sillä sitä on vainottu kalarosvona jo pitkään ammattikalastajien keskuudessa.
Lintukurssille
Lähde mukaan Skaftung Naturen ja Birdlife Suomen järjestämälle lintukurssille. Se on nopein tapa tutustua itse Suomen monipuoliseen lintulajistoon. Lue lisää --->
Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:
       
Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat: Olli Orell, Ville Suorsa, Ari Aalto, Kari Korhonen, www.lintukurssit.info
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
