|
Selkälokki (Larus fuscus, silltrut)
Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta selvästi merilokkia pienempi lintu. Sen voi sekoittaa aikuisina merilokkiin ja nuoruuspuvussa myös harmaalokkiin.
Selkälokki on kapea- ja teräväsiipinen. Lennossa tarkkasilmäinen katsoja saattaa myös havaita siipien kärjen lähellä pienen valkoisen täplän. Merilokilla tämä valkoinen täplä on suurempi. Kokoeron jälkeen vahvin tunnistusvinkki
löytyy näiden kahden lajin jalkojen väristä. Merilokilla jalat ovat punertavan harmaat, kun taas selkälokilla ne ovat keltaiset.
Kuvateksti: Selkälokki voi elää jopa 20 -vuotiaaksi.
Selkälokki on noin 59 cm pitkä ja niiden siipiväli on keskimäärin 139 cm. Painoa selkälokille
voi kertyä jopa 850 grammaa. Selkälokki tekee pesänsä meren tai järven luodolle. Sen voi löytää heinikon suojasta tai kiven kupeesta ja pesässä on yleensä kolme oliivinvihreää
tummatäpläistä munaa. Pesintä tapahtuu saaristossa ja suurilla järvillä yhdyskunnittain, mutta myös pareittain sisämaassa. Emo hautoo munia nelisen viikkoa. Poikaset oppivat lentämään
viimeistään 6 viikon ikäisinä. Höyhenpuku kehittyy neljässä vuodessa valmiiksi. Nuoret selkälokit ovat ruskeankirjavia, tummanokkaisia sekä vaaleanpunajalkaisia. Harmaalokkia
tummemmat nuoret selkälokit voi olla haasteellista tunnistaa oikein.
Selkälokkia on sanottu maailman suomalaisimmaksi linnuksi, sillä sen yksi alalajeista viihtyy
parhaiten juuri Suomessa. Tosin tästä on hiljalleen muodostumassa Suomi-Ruotsi maaottelu, silla Ruotsin kanta on lähes yhtä suuri. Euroopassa on yhteensä kolme alalajia. Selkälokki
talvehtii Itä-Afrikassa sekä Välimerellä. Kevät muutto ajoittuu huhti-toukokuulle ja syysmuutto elokuulle. Ääntelee harmaalokin ääntä muistuttavalla tavalla. Selkälokki tekee kuitenkin
harmaalokkia syvepiä ääniä “klaoo” tai “kao” - miten sen nyt kukin kokee korvaansa kuulevan. Varoitusääni on selkeä “ka-ka-ka”. Sisämaassa selkälokki on helppo tunnistaa, sillä merilokki ei normaalisti sisämaahan eksy.
Kuvateksti: Rengastettu selkälokki pystyyn kuolleen rantapuun päällä.
Selkälokki ei viihdy kaatopaikoilla, vaan ruokailee merensaaristossa syöden kalaa tai
muiden vesilintujen poikasia. Selkälokki taistelee harmaalokin rinnalla suhteellisen heikosti elinympäristöstä. Harmaalokit saalistavat tehokkaasti selkälokkien poikasia. Harmaalokkien
kanta onkin kasvussa, kun taas selkälokkien määrä jatkaa laskuaan. Syyksi on myös arvioitu ympäristömyrkkyjä, joille selkälokki reagoi ehkä harmaalokkia helpommin.
Selkälokilla on tutkitusti todettu myös paljon lisääntymishäiriöitä. Näistä voisi oikeastaan puhua nimityksellä käytöshäiriöt, sillä emo saattaa jättää yhtäkkiä poikaset ruokkimatta tai
munat hautomatta. Syy ei löydy tällä kertaa Itämerestä, vaan sen talvehtimisalueilta. Selkälokkipareja on Suomessa noin 7500 paria. Koska selkälokkeja on niin paljon
Suomessa, on meillä myös päävastuu tästä lokkilajista. Erityisesti veneilijät ja kesämökkeilijät voisivat huomioida myöhään pesivää selkälokkia paremmin.
Lintukurssille
Lähde mukaan Skaftung Naturen ja Birdlife Suomen järjestämälle lintukurssille. Se on nopein tapa tutustua itse Suomen monipuoliseen lintulajistoon. Lue lisää --->
Muut kuvat:
  
Artikkeli: Luonnossa.net -tiimi.
Kuvat:
Olli Orell, Ville Suorsa, Erkka Hindberg, Kari Korhonen, www.lintukurssit.info
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
