|
Punavyöseitikki *(Cortinarius armillatus)
Seitikkisienistä punavyöseitikki, kangaslimaseitikki ja monivyöseitikki ovat
syötäväksi kelpaavia sieniä. Moni sienestäjä kuitenkin jättää seitikit keräämättä pelätessään myrkyllisiä lajeja. Ainakin punavyöseitikin ja monivyöseitikin tunnistaminen on kohtuullisen helppoa. Sienestäjän tulee silloin kuitenkin
varoa suippumyrkkyseitikkiä, verihelttaseitikkiä sekä kangasmyrkkyseitikkiä. Tätä sienilajia voi suositella vain kokeneen sienestäjän koriin.
Punavyöseitikki on yleinen sienilaji koko Suomessa.
Punavyöseitikin lakki on punaruskea, pikkusuomuinen ja sen keskiosa on hieman koholla. Punavyöseitikin kuivapintainen lakki on nuorilla yksilöillä selvästi punaisempi, kuin
vanhemmilla yksilöillä. Heltat tummuvat iän myötä ja ovat lopulta tumman ruskeita. Jalassa näkyy useita oranssinpunaisia seitkkivöitä, jotka kuitenkin käsiteltäessä helposti kuluvat pois
. Riittävän kova sadekin voi kuluttaa seitikkivyön pois.
Vaatimattoman makunsa vuoksi, punavyöseitikki jää usein poimimatta. Maultaan mieto
punavyöseitikki on ruoaksi kelpaava, vaikka sisältääkin kortinariini-A -ainetta pienen määrän. Kuitenkaan kortinariini-B:tä siitä ei löydy ollenkaan. Myrkytysvaaraan on aina suhtauduttava
vakavasti, joten mikäli poimit tämän sienen, ole varma lajitunnistuksesta.
Punavyöseitikki on koivun juurisieni ja viihtyy kangasmetsien kosteikkoalueilla, korvessa
sekä suon läheisyydessä. Punavyöseitikki on helppo tunnistaa ja poimia sienikoriin - se ei myöskään vaadi esikäsittelyä. Kupera lakki on 3-15 cm leveä. Jalka kasvaa pitkäksi ja sen
tyvi on usein paksu. Punavyöseitikin malto on vaaleanruskeaa.
Muut kuvat:
Klikkaamalla kuvaa saat sen suurempaan kokoon:
                   
Artikkeli: Luonnossa.net.
Kuvat: Luonnossa.net.
Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved.
|
