 |
|
|
|||||||||||||||||||||||
 |
|||||||||||||||||||||||||
|
Valtijoki, Somasjärvellä (alt. 733).
Vesitaso nostaa suihkun jäistä vapautuvan Somasjärven harmaasta pinnasta. Tuuli on ajanut jäälautat Norjan puolelle, joten pääsemme vaivatta laskeutumaan. Irrotamme kajakit ponttooneista ja heittelemme varusteet ulos Ylä-Lapin karulle kamaralle. Tuntureilla ja painanteissa on vielä runsaasti lunta.
Taivas on titaania ilma tihkusateinen ja koko projekti alkaa tuntua epämieluisalta. Kaikki on jotenkin toisin. Ilma ei ole kuulas, eikä lumihuippuisen tunturin jylhä kuvajainen heijastukaan erämaajärven syvänsinisestä pinnasta. Tätä on haluttu. On suunniteltu. Ja äkkiä ei halutakkaan. Ei tunnu mieluisalta pukea ylleen kylmännihkeää neopreeniasua. Ei kuulu edes tunturipuron kutsuvaa solinaa. Kuulu tekniikan ääni, nousevan koneen kiierrosten ääni. Vesitaso katoaa taivaalle, sitten olemme omillamme, orpoina parkoina, aika kaukana kotoa. On melottava. Muovi taipuu Somasjärvi, Somaslompolo, vesi näyttää elottomalta. Neopreenihanska nirisee melan varressa, hikeä alkaa kerääntyä kumihupun alle. Kajakki tuntuu raskaalta, miten tällä lasketaan kosket ja kierretään putoukset? Rantapenkoilla roikkuu suuria lumipatsaita.
Ensimmäinen putous, tai oikeammin lyhyt ja jyrkkä koski, lähtee suoraan Somaslompolosta. Laskeminen näyttää mahdolliselta vaikka koski onkin vauhdikas. Puolivälissä sekä lopussa on kuitenkin jämäkän näköiset stopparit. ( Stoppari on putouksen alle tai kiven taakse muodostuva voimakas kuohuva vastapyörre. Tällainen pyörre voi pysäyttää ja kaataa kajakin .Voimakas stoppari voi olla hengenvaarallinen.) Vaikka täyteen lastattu retkikajakki niistä todennäköisesti selviytyisikin, emme harkitsekaan laskemista vaan raahaamme kajakit vasemman kautta ohi. Pohja painuu lontolle ja rantakallio höylää lastua muovin pinnasta kun täyteen lastattua kajakkia survotaan väkisin eteenpäin.
Tästä alkaa Valtijoen kivinen uoma, joka näyttää painuvan yhtenäisenä koskena alaspäin kohti alempana odottavia putouksia. Joki kiemurtelee soraharjujen ja kallioiden välissä valkoisena väylänä. Auringonpaisteessa kesähelteellä näkymä voisi olla kauniskin. Nyt se enemmänkin pelottaa. Tässä kulkee kuitenkin ainoa tiemme, sitä meidän on melottava. Otan kärkipaikan, ja lasken kivikkoon. Koski jatkuu helppona. Kiertelen kiviä, mutta ajaudun tämän tästä umpikujaan ja juutun kiinni. Matalassa vedessä melalle ei saa kunnon pitoa, välillä koetan ohjailla kivistä työntämällä. Kajakilla tuntuu kuitenkin olevan oma tahto. Keula ja perä ottavat kimmokkeita pinnan alaisista kivistä, ja kajakki muuttaa äkisti suuntaa. Toisinaan ajan vauhdilla kiville ja kuulen kuinka lastu irtoaa pohjasta. Pohja ohenee ja kajakin jälleenmyyntiarvo laskee jokaisesta pohjakosketuksesta. Ympäri ja uimaan Parin kilometrin jälkeen on edessä toinen putous. Pysähdymme kuvailemaan, ja Heikki ajautuu kosken niskalla virran imuun, mutta pääsee muutamalla rivakalla melanvedolla virrasta. Alla olisi odottanut kaksihaarainen ja kaksiportainen köngäs. Kierrämme tämänkin. Kajakit on kannettava itärannan soraharjun ylitse. Rinne on jyrkkä ja saavutamme varmasti kaikki maksimisykkeen ja pohkeissa kivistää. Jatkamme. Pian joki näyttää katoavan kallioiden väliin. Edessä on kolmas putous. Joki pudottautuu kapeassa uomassa 4 – 5m alaspäin suoraan suvantoon. Alla on varmasti vettä, mutta myös pelottavan näköinen stoppari. Tämänkään laskemista ei tarvitse edes harkita.
Joki jatkuu edellee lähes yhtenäisenä koskena. Muutaman sadan metrin jälkeen joki kuristuu kallioiden väliin ja muodostaa lyhyen, syvemmän ja vauhdikkaaman kosken. Lopussa on oikealle kaartuva mutka. Vesi törmää kalliooon ja kallion alla on lisäksi pieni stoppari. Katselemme laskulinjat, järjestämme varmistuksen ja laskemme yksi kerrallaan alas. Oma laskuni sujuu hyvin ja itseluottamus lisääntyy. Heikki tulee alas omalla vähäeleisellä tyylillään. Sami ottaa niskalla ylimääräiset piruetit, laskulinja sekoaa ja kajakki näyttää ajautuvan päin kalliota. Sami unohtaa hetkeksi melomisen ja kalliosta tuleva puskuriaalto työntää kajakin ympäri. Sami yrittää eskimoa, vaikka kypärä kolahtaakin kiveen, mutta pahaksi onneksi ylävirran puolelta. Ei nouse. Sami tulee ulos kajakista ja joutuu uimaan. Veden lämpötila on juuri ja juuri plussan puolella. Sami on uimisesta kylmissään, ja kiristämme tahtia. Päätämme meloa yksin tein Valtikönkäälle, joka on joen korkein ja pisin yhtenäinen putousjakso. Melottavaa ensimmäiselle päivälle tulisi noin 15 hikistä kilometriä, josta pari kilometriä suvantoa. Edessä ei ole enää putouksia, joten selviämme urakasta nopesti. Emme jaksa enää jalkautua jokaista koskea katsastamaan, vaan laskemme menemään prima-vista, suoraan nuoteista. Valtiköngästä lähestyttäessä joen profiili jyrkkenee ja joki kapenee. Kosket ovat syvempiä ja vauhdikkaampia ja suorastaan nautinnollisia. Aika katoaa Leirimme Valtikönkään niskalla on kuin toisesta maailmasta. Joki tekee harjujen välissä mutkan ja putoaa rajusti kumisten useana portaana noin 15 metriä. Teltan vieressä on paksu lumikinos. Minkäänlaista puustoa ei näy. Löpötila on vain niukasti plussan puolella ja vihainen tuuli työntää niskaamme kylmää ja kosteaa jäämeren ilmaa. Mittaamme veden läpötilaksi +4°. Tässä karussa maisemassa telttamme on kuin saluuna keskellä erämaata.
Kalastelemme. Putouksen alta Heikki onnistuu jujuttamaan kauniin taimenen ateriaksemme. Vietämme tässä leirissä myös seuraavan päivän kalastellen ja maisemia katsellen.
Maiseman äärettömyys humisee ja yöttömässä yössä kadotan pian koordinaattini olevaan, mitattavaan maailmaan. Kaikkea on tarpeeksi; maata, taivasta, vettä. Niin kaikesta tulee massaa joka on väriltään ruskeata ja harmaata. Jota on mittaamatoomasti ja on kuitenkin kevyttä ja ilmavaa, kuin marenkitaikina. Ja on täällä tätä varten juuri täydellisenä. Tässä ajassa, tämän hetken joka ei kuitenkaan ole hetki, vaan on suhteellisen pitkä aika. Näinkö varpu sekoaa juurillaa kiveen ja hiekkaan? Näinkö taivas yhtyy kaukana maahan tai veteen? Tältä niistä on aina täytynyt tuntua.
Täältä täytyy kuitenkin lähteä, meloen taas. Lähdön päivän aamu on kirkas, sinisellä taivaalla muutama pilvi. Aurinko antaa paistaa, kun ilma on ohut ja otsonikerros täynnä reikiä. Könkään alta Valtijoki jatkaa yhtenäisenä koskena melkein Porojärvelle asti. Auringon häikäisevässä valossa laskemme muutamia hienoja koskijaksoja. Päätän laskea läpi kaikki kosket, Heikki ja Sami ovat varovaisempia ja kantavat ohi parhaiden kuohujen.
Muutamaan kilometrin päästä on taas maitse ohitettava kaksihaarainen putous. Paikka on kaunis ja kalaisan näköinen. Jatkamme kuitenkin eteenpäin. Jokilaakso levenee ja joki jakaantuu sorariuttojen välissä useiden mutkittelevien haarojen verkostoksi. Juutumme välillä sorakkoon ja sovittu laskujärjestys sekoaa useaan otteeseen. Ajaudumme joen läntisimpään haaraan ja laskettelemme tätä puromaista sivu-uomaa alspäin. Rannoilla kasvaa nyt tiheästi metrin - parin korkuisia pajupuskia, joiden kehystämänä sivu-uoma sievästi luiruilee. Omaa onnea Heikki on nyt kärjessä. Sivu-uoman yhtyessä pääuomaan näen Heikin yht-äkkiä kääntävän keulan vastavirtaan ja katoavan perä edellä pajupuskien takaa alas. Köngäs. Vedän äkkiä itseni maihin ja näytän Samille melalla pysähtymismerkin. Ihokarvat nousevat pystyyn ja vatsassa tuntuu muljahdus. Riuhdon heittoliinaa esiin ja mielessäni kuvittelen jo putouksen alastopparissa pöyrivää mylläkkää. Tai pitkän kajakin jäämistä putouksen alle kivien väliin kiinni veden syöksyessä niskaan. Kompuroin kivikossa putouksen alle, jossa Heikki istuskelee kajakissaan aivan hyvinvoivan näköisenä. Putous ei onneksi ollut paria metriä korkeampi ja putouksen alla joki jatkui tällä kertaa syvänä ja hyvävirtaisena. Tästä selvisimme onnella. Tajusimme kuitenkin viimeistän nyt Valtijoen vaarallisuuden. Tarkkana pitää olla joka hetki. Täällä jokainen on oman apunsa, harkintakykynsä ja melontataitonsa varassa. Kännykkä ei kuulu, eikä muita kulkijoita ole. Loukkaantuneen kuljettamien hoitoon voisi viedä päiviä, ellei onnekas sattuma toisi vesitasoa yllemme juuri suurimman hädän hetkellä. Heikin takaperin selvittämästä könkäästä alkaa joen teknisin ja riemukkain laskuosuus. Uoma on syvempi ja jyrkempi. Vesi ryöppyää alaspäin könkäinä, vauhdikkaina liuskoina ja kiertelee välillä suurien kivenjärkäleiden ympäri. Laskemme Heikin kanssa tämän noin kilometrin mittaisen koskijakson alkupään könkäitä lukuunottamatta ongelmitta. Sami valitsee hikisemmän vaihtoehdon ja raahaa kajakin maitse. Viimeisen kilometrin meloimme auringonpaisteessa joen levitessä ja rauhoittuessa ennen Porojärven laaksoa. Lyhyet kosket ja syvät suvannot vuorottelevat. Lämpötila on noussut vuorokaudessa 20 astetta ja saavuttaessamme Porojärven suurten tuntureiden ympäröimän laakson ilma jo väreilee tunturipahtojen tummilla pinnoilla.
Valtijoki – INFO Joki virtaa kaukana teistä ja asutuksista halki Käsivarren tunturiylängön eramaa-alueen. Valtijoki on sivussa yleisiltä retkeilyreiteiltä. Kännykkä ei kuulu, ja muita retkeilijöytä täällä tuskin tapaa. Vahingon sattuessa on pärjättävä omillaan. Joessa on useita putouksia. Kosket ovat vaativia ja vesi kylmää. Maasto on avotunturia. Säätila voi voihdella rajusti, hyytävästä räntäsateesta tukahdutavaan helteeseen. Reitti lähtee Aivan Norjan rajalta Somasjärveltä ja Päättyy Porojärveen. Pudotusta tulee n. 150 m n. 25 km. Porojärvelle voi tilata lentokuljetuksen Kilpisjärvelle tai jatkaa melomista Poroenon ja Lätäsenon reittiä Markkinaan. Matkaa kertyy yhteensä n. 130 km.
Vesitilanne ratkaisee melonnan onnistumisen. Matkaan kannattaa lähteä alkukesästä, heti jäidenlähdön jälkeen. Poroenon ja lätäsenon suuret kosket voivat tulvalla olla erittäin vaativia jopa hengenvaarallisia. Loppukesästä, veden laskettua joki voi olla liian vähävetinen ja kivinen melottavaksi. Runsaat kesäsateet voivat kuitenkin muuttaa tilannetta nopeasti. Kannattaa kysellä paikallisilta vesitilannetta ( Polar-Lento, Kilpisjärven retkeilykeskus ) Varustus Jos aikoo meloa vain Valtijoen, voi matkaan lähteä ilman yöpymisvarustusta. Kunnollisilla koskenlaskukajakeilla voi kokenut meloja laskea kaikki kosket ja suurimman osan putouksistakin. Matkalle osuu vain yksi reilun parin kilometrin mittainen suvanto-osuus. Muuten mennään sujuvasti alamäkeä. Jos aikoo jatkaa alas Poroenoa, on matkaan lähdettävä muovisilla jokiretkeilykajakeilla, tai vanhanmallisilla pitkillä ja tilavilla koskikajakeilla. Ainakin Prijonilla löytyy tähän hommaan soveltuvia kajakkeja; Parhaiten tuntui toimivan jo mallistosta poistettu Taifun. Klassikkomalli Yuokon EXP, sekä uutuus Combi 359 toimivat myös kohtalaisesti. Merirunkoisilla kajakeilla tulee kivisissä ja jyrkissä koskissa taatusti vaikeuksia. Melan pitää olla kestävä, lyhyt ja koskimallinen. Eli 190 – 200 cm ja leveälapainen. Varamela on ehdottomasti otettava mukaan.
Melojan varusteista tärkeimmät ovat kypärä ja liivit, se tuli todistettua tälläkin reissulla. Melonta-asu pitää olla lämmin, vesi on kylmää, ja ilmakin läpötila voi laskea lähelle nollaa. Kuivapuku on paras, mutta neopreenilläkin pärjää. Käsiin vedetään neopreenihanskat ja kypärän alle huppu. Jalkaan tukevat neopreenitossut tai sandaalit. Kajakin aukkopeitto pitää olla tukeva, mieluiten neopreeninen. Kajakin raahaamiseen kannattaa varata kättä pidempää, esimerkiksi tukeva taakkaliina. Muu retkivarustus on oltava jokasäähän soveltuvaa. Tuulenkestävä teltta ja lämmin makuupussi ovat varusteista tärkeimmät. Alkumatkasta ei puuta ole poltettavaksi, joten retkikeitinkin on välttämätön. Valtijokea voi pitää Suomen vaativimpana jokiretkeilykohteena. Kokeneempien opastuksella reitin kyllä pystyy melomaan ( ja raahaamaan ) hyväkuntoinen kokemattomampikin meloja, mutta ensimmäiseksi melontaretkeksi tätä ei voi suositella. Aloittelijalle retki voi muodostua painajaismaiseksi henkiinjäämistaisteluksi. Mutta kokeneelle, eskimotaitoiselle melojalle joki on ehdottomasti suositeltava “ kerran elämässä “ – kohde. Melontaseura Espoon Eskimot on tehnyt Valtijoesta erinomaisen reittiselostuksen. Meille siitä oli erittäin paljon hyötyä. X9 koskiretkeilijän apuna Käytin Suunnon X9 ranne GPS:ää melotun reitin tallentamiseen. Jokiretkellä ei suunnistaminen tuota ongelmia, joten kiinnostavin tieto löytyy altitude – osastolta. Sain näin tarkat tiedot melotusta matkasta ja korkeustietojen avulla joen profiilista eri osuuksilla. Tallensin reittipisteet ( mempoints ), lähinnä taukojen aikana. Siirsin kertyneen datan tietokoneelle, ja ohjelma piirteli minulle mielenkiintoisia kuvaajia joen profiilista. Hyödyllisiä olivat myös tiedot ilman ja veden lämpötiloista, sekä ilmanpaineesta.
Minkäänlaisia toimintahäiriöitä X9 ei kuitenkaan ilmennyt, vaikka laite kulki mukana vasemmassa käsivarressani koko reissun ajan. Jatkohihnasta oli todella hyötyä, sillä laite oli melottaessa huomattavasti kätevämpi kuskata olkavarteen kiinnitettynä. Porojärveltä retkemme jatkui Poroenoa ja Lätäsenoa pitkin Könkämäenenolle. Matkan varrella kohatasimme pahamaineiset kosket: Ruunuvuopion, Tenomuotkan, Pirunportin, Munnikurkkion ja mahtavan Isokurkkion. Kai Lindqvist, alias GAS Olen harrastanut retkeilyä ja kalastusta koko ikäni. Ensimmäisen rinkkaretken tein 16 vuotiaana Enontekiön maisemiin. Sen jälkeen olen viettänyt teltassa ja kuusen juurella yhteensä yli 350 yötä. Kalaretkiä merelle ja pohjoisen maisemiin on kertynyt kymmenittäin. Koskimelontaa olen harrastanut kuusi vuotta. Retkimelontaa muutaman vuoden kauemmin. Koskimelonnassa minua viehättää lajin vaativuus ja lajin ympärille kertynyt pieni, mutta innostunut porukka. Kajakilla pääsen paikkoihin, joihin muuten en pääsisisi. Koski myllyttää ja pyörittää pientä kajakkia. Veden voima on valtava ja kokemus on äärimmäisen intensiivinen. Olen Marjaniemen Melojien koulutusvastaava ja vastaperustetun koskimelontaseura KOHINA:n jäsen. Minulta voi kysellä koskimelontaan ja melontaretkeilyyn liityvistä asioista. Olen toiminut kaupallisena valokuvaajana vuodesta 1992. Talvella minulla oli “ Toinen Luonto” – niminen näyttely Kaapelitehtaalla.
Kai Lindqvist, valokuvaaja alias GAS email: gas@jmgstudio.fi Kirjoittajan kotisivut: www.jmgstudio.fi Lisää kuvia ja tarinoita: http://www.jmgstudio.fi/pages/gas-station.htm KOHINA 1.1.07 alkaen www.kohinaa.com Artikkeli: © Kai Lindqvist Kuvat: © Kai Lindqvist Copyright © Luonnossa.net. All rights reserved. |
|||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|